Millainen on ollut minun sairaanhoitajan urani tähän saakka? Miten osaamiseni on kehittynyt ja mihin olen menossa? Siinäpä minulle kysymyksiä pohdittavaksi. Olen valmistunut sairaanhoitajaksi jouluna 1999 ja jouluna 2019 minun olisi tarkoitus valmistua master sairaanhoitajaksi eli saada ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Näihin 20 vuoteen on on mahtunut paljon ja olen kasvanut sekä ihmisenä että sairaanhoitajana. Nuorena luulin tietäväni ja osaavani lähes kaiken. Nyt tunnustan jo epätietoisuuteni ja vajavaisuuteni sekä tiedän unohtaneenikin jo paljon aiemmin oppimaani. Ihmissuhdetaidot, empatiakyky ja muut sosiaaliset taidot ovat mielestäni kehittyneet minulla eniten. Tai ainakin niistä on minulle eniten hyötyä nykyisessä työssäni.

Olen työskennellyt koko 20 vuotisen sairaanhoitajan urani samalla kirurgisella vuodeosastolla. Olen kokenut koko ajan oppivani uutta ja saavani uusia haasteita, joten sen vuoksi työpaikkaa ei ole tarvinnut vaihtaa. Osastollamme potilasryhmät ja erikoisalat ovat osittain vaihtuneet sekä potilaiden hoito ja hoitokäytännöt muuttuneet niin, että koko ajan on jotain uutta opittavaa. Paikoilleen ei ole auttanut jäädä makoilemaan, tai on jäänyt jo kelkasta. Potilastyö ja kaikki kädentaidot sekä tekninen osaaminen ovat olleet työni suola koko urani ajan. Koen olevani parhaimmillani potilaita ja omaisia kohdatessani sekä potilaiden ongelmia ratkoessani.

Suoritin sydänhoitajan 30 opintopisteen erikoistumisopinnot 2006-2007 ja niistä opinnoista sain uutta tietoa varsinkin sydänsairauksiin ja potilasohjaukseen liittyen ja siitä on ollut työssäni paljon hyötyä. 2008 opettelin suunnittelemaan työvuoroja ja totesin sen sopivan minulle niin hyvin, että olen toiminut toisena osastomme työvuorosuunnittelijana siitä lähtien. Työvuorosuunnitelussa tarvitaan loogista ajattelukykyä, hyvää muistia sekä ongelmanratkaisutaitoja ja ilmeisesti minulla noita ominaisuuksia on, sillä olen kokenut työvuorosuunnittelun olevan minulle sekä helppoa että mieluisaa. Olen saanut siitä myös hyvää palautetta kollegoilta sekä esimieheltä. Työvuorosuunnittelu on mennyt paljon eteenpäin näiden reilun 10 vuoden aikana, kun sitä olen tehnyt. Titanian työvuorosuunnitteluohjelmisto on kehittynyt vuosien aikana ja siihen on tullut paljon uusia ominaisuuksia, jotka osaltaan helpottavat sekä ohjaavat työvuorojen suunnittelua. Työnantaja on järjestänyt myös vuosittain koulutusta työvuorosuunnittelusta ja sen uusista tuulista.

Ergonomisista eli terveellisistä työvuoroista puhuttiin jo hieman silloin, kun aloittelin työvuorosuunnittelua, mutta se ei ollut hoitajien keskuudessa mitenkään suosittua. Ergonomisten työvuorojen hyötyjä ei osattu oikein markkinoida ja sen vuoksi niitä ei haluttu myöskään meidän osastollamme tehdä. Ergonomisten työvuorojen jälkeen uudeksi aiheeksi työvuorosuunnittelun kentällä nousi autonominen työvuorosuunnittelu eli se, että työntekijä suunnittelee itse omat työvuoronsa. Mekin lähdimme viemään omalla osastollamme projektia autonomisesta työvuorosuunnittelusta eteenpäin ja talvella 2014 otimme sen käyttöön. Autonominen eli yhteisöllinen työvuorosuunnittelu on omien työvuorojen suunnittelua yhteisten osaston pelisääntöjen, kvtes:n ja lakien puitteissa, ja se lisää työntekijän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Alkukankeuksien jälkeen autonominen työvuorosuunnittelu on ollut meillä todella pidettyä ja siitä ei haluttaisi luopua mistään hinnasta. Työvuorosuunnittelijan työtä autonomiseen suunnitteluun siirtyminen aluksi hieman lisäsi opetuksen ja koulutuksen myötä, mutta nyt vuosien päästä voi sanoa, että työvuorosuunniteluun käytetty aika on lyhentynyt lähes puoleen entisestä. Työvuorosuunnittelun pelisääntöjä on kerrattava ja muokattava aika ajoin, jotta pelisäännöt pysyvät muistissa ja työvuorot pysyvät tasapuolisina hoitajien kesken. Titania ohjelmasta saatavat tilastot tukevat tasapuolisuuden toteutumista, sillä sieltä voi seurata esimerkiksi sunnuntaituntien kertymistä.

Työvuorosuunnittelu on tuonut minulle vaihtelua työnkuvaan ja toisaalta se on tuonut minua lähemmäksi esimiestyötä. Työvyuorosuunnittelu on monessa yksikössä esimiehen tehtävä, mutta meillä sitä on laajennettu myös sairaanhoitajille. Työvuorosuunnittelun kautta myös henkilöstösuunnittelu on tullut minulle tutuksi ja olemme tehneet sitä yhdessä osastonhoitajan kanssa. Kun työvuorosuunnittelu ja siihen käytettävät ohjelmistot sekä henkilöstösuunnittelu ja sijaisten hankkiminen olivat minulle tuttuja, niin minua oli helppo pyytää myös tarvittaessa esimiehen sijaiseksi. Erilaisten sattumien kautta olen tehnyt yhteensä yli vuoden verran osastonhoitajan sijaisuuksia vuodesta 2013 alkaen sekä tällä hetkellä olen toiminut apulaisosastonhoitajan sijaisena yli vuoden ajan.

Esimiestyö ei ole ollut minulle mikään haaveiden täyttymys, sillä edelleen potilastyö on sitä työtä, josta koen saavani parhaimman tyydytyksen tunteen. Potilailta saa välittömän palautteen ja toisaalta myös haasteita, sillä monet potilaamme ovat todella moniongelmaisia ja tarvitsevat moniammatillista apua. Hiljalleen olen oppinut kuitenkin pitämään myös esimiestyöstä varsinkin, kun aina silloin tällöin pystyn tekemään vuoron myös kentällä potilaiden parissa. Hyvää johtajuutta kuvaavia sanoja ovat mielestäni valmentaja, rinnalla kulkija, kannustaja ja kuuntelija. Näitä ominaisuuksia itsessäni jo tunnistan ja niitä kohti pyrin menemään, jos työni esimiehenä vielä jatkuu.

Opinnäytetyönäni master opinnoissani tein osastollemme kehittämistyön: "Kohti terveellisiä työvuoroja". Työn tarkoituksena oli tuoda koulutuksen ja teoriatiedon avulla työntekijöille enemmän tietoa vuorotyön terveysriskeistä ja sen aiheuttamista haitoista, kuten esimerkiksi univajeesta ja stressistä sekä siitä miten terveellisten työvuorojen avulla näitä haittoja saisi ehkäistyä. Sain opinnäytetyössä yhdistettyä rakkauteni työvuorosuunnitteluun sekä oman osaston kehittämiseen sekä tavallaan myös elämäntapaohjaukseen. Potilasohjaus sekä elämäntapaohjaus tuli minulle tutuksi sydänhoitajaopinnoissa ja sieltä saakka olen ollut kiinnostunut elämäntapojen vaikutuksista terveyteen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Kirjallisuuteen ja aikaisempiin tutkimuksiin tutustuessani kävi hyvin selväksi, että univaje aiheuttaa useita suomalaisia kansansairauksia, kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksia. Univajeen ehkäiseminen kolmivuorotyössä on haastavaa, mutta riittävät lepo- ja palautumisajat työvuorojen välillä ainakin osaltaan mahdollistavat sen. Tämän vuoksi terveellisten työvuorojen suunnittelu olisi niin tärkeää vuorotyössä. Tietenkin ihmisten omat elämäntavat ja nukkumistottumukset sekä varsinkin se, arvostaako unta vai ei, vaikuttavat paljon uneen ja univajeen kertymiseen.

Tulevaisuudessa toimiessani joko sairaanhoitajana tai hoitotyön esimiehenä aion kehittää työtäni, työtapoja ja käytänteitä paremmiksi. Työhyvinvointi on sydäntäni lähellä ja siihen tulee jatkossakin panostaa, jotta hoitoalalle saadaan uusia työntekijötä jotka myös pysyvät alalla. Omia vahvuuksiani koen olevan juuri työn kehittäminen, erilaisten projektien läpivieminen sekä kouluttaminen. Olen löytänyt itsestäni innostuneen luennoitsijan, silloin kun aihe on itselleni tärkeä.

Tämän kurssin viimeisenä tehtävänä on pohtia, miten voisin jatkossa hyödyntää sosiaalista mediaa? Tai miten Kätilö linjoilla sivuston toimivuutta voisi kehittää ja miten somea muuten voisi hyödyntää jatkossa?

Kätilö linjoilla sivustoa voisi mainostaa Facebookissa ja Instagramissa, jolloin se saisi enemmän seuraajia ja tykkäyksiä ja saavuttaisi enemmän näkyvyyttä. Julkaisuja tulisi sivuilla tehdä säännöllisesti, mielellään monta kertaa viikossa. Sivujen ulkonäköä ja toimivuutta voisi muokata paremmaksi esimerkiksi kuvien ja videoiden avulla. Sivujen ylläpitoon perehtymällä oppisi varmasti miten sivut saadaan paremmiksi ja toimivammiksi. Aika näyttäisi, löytäisikö sivuille raskaana olevia naisia ja hyödyttäisikö se heitä.

Yleisesti ottaien terveydenhuollon olisi jo aika Suomessa aloittaa sosiaalisen median hyödyntäminen potilaiden ja asiakkaisen tavoittamisessa sekä ohjaamisessa. Somessa ihmiset viettävät aikaa, ja sieltä heidät on helppo tavoittaa. Tietosuojasta tulee pitää kiinni ja ihmisille tehdä selväksi, miten avoimesti milläkin sivustolla voi asioista keskustella. Henkilökohtaisia asioita voidaan käsitellä chat:ssä tai sähköpostissa, mutta fasebookissa ja muualla pysytään yleisellä tasolla.

Minä jatkan edelleen somen käyttöä kuten ennenkin, mutta nähtäväksi jää, jatkanko tämän Kissaelämää blogin pitämistä? Jos jatkan, niin ainakin enemmän otsikon mukaisesti kuin tähän saakka...

Ryhmätehtävänä oli miettiä ja toteuttaa sosiaalista mediaa hyödyntävä kokonaisuus tai käytänne. Me mietimme ryhmässä, että sivusto voisi olla "Kysy kätilöltä" auttava linja, jossa raskaana olevat ja synnyttävät voisivat kysyä epäselviä asioita kätilöltä. Kysy kätilöltä nimi oli kuitenkin jo käytössä, joten nimeksi tuli "Kätilö linjoilla". Sivustolla ei käsiteltäisi henkilökohtaisia tai yksityiskohtaisia tietoja vaan ainoastaan yleisiä kysymyksiä ja vastauksia, joita selailemalla muutkin voisivat saada hyödyllistä tietoa. Valitsimme toteutukseen Facebookin ja Instagramin. Facebook valikoitui mukaan, koska sillä on niin paljon käyttäjiä ja se tavoittaa useimmat ihmiset. Instagaram tuli mukaan, koska sen avulla voi saavuttaa hieman nuorempia käyttäjiä.

Vaikka nämä sivustot on nyt perustettu vain tätä kurssia ja tehtävää varten ja ne on tarkoitus kurssin jälkeen poistaa, niin kysyntää tällaiselle palvelulle saattaisi hyvinkin olla. Sairaalan synnytysosasto voisi ylläpitää tämän kaltaisia sivustoja somessa ja jakaa näin tietoa ihmisille. Puhelinliikenne osastoille voisi hyvinkin hiljentyä hieman. Sivustoille tarvittaisiin ylläpitäjä, esimerkiksi osaston tiedotusvastaava, joka voisi käyttää töissä ollessaan hieman työaikaa sivujen ylläpitoon.

 

https://www.tays.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Hallinto_ja_paatoksenteko/Saannot_ja_ohjeet/Sosiaalisen_median_ohje(51946) Tässä on linkki Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sosiaalisen median pelisääntöihin.

Mielestäni pelisääntöjen keskeisin viesti on harkinta. Harkinta siitä toimiiko somessa yksityishenkilönä vai työnantajan edustajana? Vaikka julkaisisi sisältöä vain rajatulle ryhmälle, se voidaan aina tulostaa, kopioida, tallentaa ja jakaa ulkopuolisille, joten tulee tarkasti harkita mitä julkaisee. Työntekijän tulee olla vapaa-ajallakin lojaali työnantajaa kohtaan ja työnantajasta ja työyhteisöstä on puhuttava asiallisesti ja noudatettava salassapitovelvollisuutta.

Sosiaalisen median pelisäännöt Tays:ssa on laatinut organisaation viestintäpalvelut, joka vastaa viestinnästä ja sosiaalisesta mediasta. Mielestäni on hyvä, että organisaation sosiaalista mediaakin hoitavat ammattilaiset, sillä markkinointiahan sekin on. Yrityksen sosiaalista mediaa hoitavien henkilöiden tulisi laatia myös pelisäännöt, toki henkilöstön edustus voisi olla siinä mukana.

Hanna Takala on kirjoittanut blogiinsa hyvistä sosiaalisen median ohjeista seuraavaa: Hyvä someohje on kieltämisen sijaan kannustava. Se on helposti saatavilla ja helposti sisäistettävissä. Ohje sisältää mielummin sanan "muista", kuin "älä unohda" ja "ole" mielummin kuin "älä". Ohje toimia somessa omana itsenä muistaen kuitenkin työnantajan julkisuuskuvan ja hyvän käytöksen, on mielestäni hyvä.

Seuraavana tehtävänä oli etsiä tietoja itsestäni netissä. Tiesin ettei isoja yllätyksiä tämän asian suhteen olisi tulossa, sillä olen ollut hyvin pidättyväinen netin käyttäjä. Facebookissa minun tietosuoja-asetukseni ovat kunnossa, hakukoneet eivät löydä profiiliniani. Sen sijaan minun Instagram ja Pinterest tilini löytyivät ja samoin niissä oleva profiilikuva. Kuvasta minua ei helposti tunnista, joten se ei sen kummemmin huolettanut. Pinterest tilini on ollut pitkään käyttämättä, mutta hämmästyin, että googlen kautta sieltä löytyi kaikki keräämäni ja tykkäämäni kuvat. Tiukensin heti tilini tietosuojaa niin, ettei hakukoneet sitä löydä. Muita minusta löytyneitä tietoja olivat noin vuoden vanha lehtijuttu, jossa minua haastateltiin työpaikalla sekä muutama vanhentunut työpaikkailmoitus, joissa nimeni mainitaan yhteystiedoissa.

Mielestäni ei paha, ei paha ollenkaan. Kaikki löytyneet tiedot olivat oikeita ja vain muutama valokuva, ei mitään salattavaa tai hävettävää :). Tarvittaessa tietoja voi tietenkin poistaakin verkosta, mutta kaiken löytäminen voi olla hankalaa, joten parempi näin. Sosiaalisen median tilejä voi sulkea ja tietosuojaa parantaa, mutta kaiken poistaminen sieltä voi olla vaikeaa. Facebookin tietosuojasta on viime aikoina puhuttu paljon. Tilejä on hakkeroitu ja tietoja on myyty eteenpäin, joten on järkevää miettiä mitä asioita sielläkin itsestään julkaisee. Minulla on facessa kuvia ja joitain julkaisuja, mutta ei mitään sellaista, joka ei saisi joutua vääriin käsiin.

Minulla ei siis ole kovin kummoista digitaalista identiteettiä enkä sellaista kyllä kaipaakaan. Olen olemassa muutenkin kuin vain somessa. Eikä julkaisuistani tai kuvistani tykkäämiset hetkauta minua puoleen eikä toiseen. Eri asia tietenkin olisi, jos joku taho manipuloisi julkaisujani tai varastaisi identiteettini ja julkaisisi nimissäni mitä sattuu. Silloin tekisin ilman muuta rikosilmoituksen asiasta ja yrittäisin sulkea tilit.

Tänä päivänä on lähes itsestäänselvyys, että julkisuuden henkilöillä on jonkinlaista some näkyvyyttä ja mielestäni hyvä niin. Some on hyvä keino tavoittaa ihmisiä ja tuoda esiin sellaisia puolia itsestään kuin haluaa. Median antama kuva voi olla jotain muuta kuin itse toivoisi ja somessa voi esiintyä rennommin ja vapaammin. Julkisuuden henkilön on vain oltava tarkempi, mitä julkaisee ja kommentoi, koska seuraajia on paljon. Aina löytyy myös mielensäpahoittajia, joiden kommentit voi jättää omaan arvoonsa. Jos julkisuuden henkilö ei esiinny ollenkaan somessa, on se mielestäni hänelle menetetty mahdollisuus.